maanantai 14. tammikuuta 2013

Victoria Hislop: Saari

Bestseller ja uusi Kapteeni Corellin mandoliini, mainostetaan tätä kirjaa kansiteksteissä. Katselin utuista kantta ja päätin, että tämän kanssa sukellan peiton alle potemaan flunssaani. Nappivalinta!

Englantilaisen Alexis Fieldingin äidillä on salaisuus. Äiti on Kreetalta kotoisin, mutta sen enempää hänen taustoistaan ei kukaan tiedä. 25-vuotiaana Alexis päättää matkustaa Kreetalle poikaystävänsä harmiksi ja ottaa viimeinkin asioista selvää. Hänen yllätyksekseen äiti suostuu tähän ja antaa mukaan mystisen kirjekuoren, joka on avain salaisuuksien paljastumiseen. Alexis matkustaa Plakan satamakylään, joka sijaitsee vastapäätä Spinalongan saarta. Spinalonga on autioitunut saari, joka aikoinaan toimi Kreikan leprasiirtolana samaan tapaan kuin täällä Suomessa Seilin saari.

Perillä Alexis ojentaa kirjeen tavernanpitäjän rouvalle, joka kertoo pitkän ja polveilevan tarinan. Kertomus alkaa kaukaa, toista maailmansotaa edeltävistä vuosista. Plakan kylässä eleli silloin hänen isoisoäitinsä, kaunis ja pidetty opettajatar Eleni kahden tyttärensä, Annan ja Marian kanssa sekä miehensä Giorgisin kanssa.

Elämä kulki sitä kulkuaan, kun se oli jo muinaisista ajoista Kreetalla kulkenut: kerättiin yrttejä, hunajaa, polttopuita. Kalastettiin. Kyläjuhlissa nuoret letitetyt neidot loivat kainoja silmäyksiä tanssiviin miehiin. Maailma oli jo moderni, mutta Kreeta oma syrjäinen sopukkansa. Alexisin isoisoäiti oli kaunis ja viisas kyläkoulun opettajatar, joka eräänä päivänä löysi vaalean laikun säärestään. Kohtalo oli sinetöity, ja muutaman päivän päästä vene kuljetti hänet Spinalongalle loppuelämäkseen. Spitaalilla oli syntisen ja likaisen taudin leima, ja spitaaliset haluttiin eristää niin kauas kuin mahdollista, pois silmistä ja pois ajatuksista, eivätkä omaiset enää nähneet karkotettuja läheisiään.

Spinalonga ei kuitenkaan ollut täysin toivoton paikka, toisin kuin meidän Seilimme aikoinaan. Monilla spitaaliin sairastuneilla oli yhä edessä terveitä vuosikymmeniä eikä saarella keskitytty surkutteluun. Spinalongalla oli toimiva koulu, sairaala, kahvila, oma sanomalehti ja jopa elokuvateatteri. Siellä solmittiin suhteita ja sinne syntyi lapsia. Tarina seuraa Elenin elämää Spinalongalla ja toisaalta äidittä kasvavien villin Annan ja kuuliaisen Marian elämää sodan aikana ja sen jälkeen. Elenin sairaus salataan, että tytöt saisivat mahdollisuuden, mutta perhe saa lopullisen iskun, kun myös Maria häidensä kynnyksellä sairastuu spitaaliin.

Kirja tiukkuu rakkautta, draamaa ja yrtintuoksua. Päiväunelmia. Viihdyttävää ja kevyttäkin luettavaa, mutta ei täysin pumpulista.
Kreetalainen perheateria, barbounia ja kaneladaa. Kirjan ruoat saivat ruokahalun heräämään nuhaiseltakin.

"Tohtori Kyritsis ei ollut varma, oliko uutinen kovempi isku tyttärelle vai hänen isälleen. Tyttö oli edesmenneen äitinsä peilikuva, ja Kyritsis oli syvästi tietoinen siitä, miten historia toisti itseään. Hän vihasi näitä hetkiä. Hän olisi tietysti voinut turvautua lieventäviin fraaseihin, kuten: "Sairaus ei ole vielä edennyt kovin pitkälle, joten pystymme ehkä auttamaan sinua" tai "Tauti havaittiin varhaisessa vaiheessa". Mutta kertomistavasta riippumatta huonot uutiset olivat aina huonoja uutisia, katastrofaalisia ja julmia.
Kaksikko istui vaiti. Heidän pahin pelkonsa oli toteutunut. He näkivät mielessään Spinalongan, ja kumpikin tiesi, että se oli Marian lopullinen määränpää, hänen kohtalonsa."


Bazar 2012.

Spinalongan saaren väkeä 1930-luvulla.